Nurmon Kokoomuksen historiaa vuosilta 1919 - 2000

Katsaus Nurmon Kokoomuksen toimintaan vuosina 1919-2000

Kansallinen Kokoomus perustettiin Suomalaisen puolueen työn jatkajaksi. Nurmon Kansallisseuran perustava kokous pidettiin Mikko Jaskarin johdolla Säästöpankilla 16.2.1919, jolloin siihen liittyi 50 jäsentä. Toiminta lähti vireästi liikkeelle. Seuraan kuului vuonna 1929 noin 100 jäsentä.

Kansallisseuran puheenjohtajina ennen sotia toimivat Mikko Jaskari ja Matti Luukko, sekä sihteereinä Matti Luukko, Viljo Peltola ja Jussi Luukko. Matti Luukon tultua Kirkonkylän koulun johtajaopettajaksi v. 1910 hänen merkityksensä kokoomuksessa oli merkittävä vuosikymmeniä. Hänen työnsä kunnalliselämässä oli aivan poikkeuksellinen. Hänen valtuustokautensa kesti 26 vuotta, josta puheenjohtajana 16 vuotta. Ennen valtuustokautta hän oli ollut kuntakokousten puheenjohtajana vuosina 1912- 18.

Kokoomuksen ja kansallisseuran toiminnassa oli merkittävä osuus muillakin opettajilla: Viljo Peltolalla Alapäässä, Kustaa Muilulla Viitalassa, Matti Keskisellä Kourassa ja Arvi Jaskarilla Ylijoella. Osittain tästäkin johtuen politiikka ei ollut keskeinen toiminnan kohde. Enemmän voimavaroja uhrattiin kansansivistykseen ja myöhemmässä vaiheessa suojeluskuntatyöhön. Vaalit oli kuitenkin hoidettava, ehdokkaat etsittävä ja jonkinlaista poliittista edunvalvontaakin harjoitettava.

Poikkeuksen arkipäivän rutiineihin aiheutti Nurmossakin 30-luvun alun poliittinen liikehdintä. Lapuanliikkeen toiminta ei Nurmon sijainnista huolimatta aiheuttanut mainittavia ylilyöntejä. Paikallinen toimikunta kyllä perustettiin, johon liittyi myös joitakin kokoomuslaisia. Sen sijaan Lapuanliikkeen seuraaja IKL sai tuntuvasti jalansijaa. Niinpä v. 1937 presidentin valitsijamiesvaaleissa IKL sai 498 ääntä ja kokoomus vain 324 ääntä. Sodan jälkeen puolue lakkautettiin ja kannattajat siirtyivät pääasiassa kokoomukseen.

Kansallisen kokoomuksen toiminta ennen sotia ankkuroitui lujasti kristillis-isänmaalliseen arvomaailmaan. Nämä arvot kantoivat yli sodan tulevaan rauhan kauteen.

Kansallisseuran toiminta sotien jälkeen

On luonnollista, että poliittinen toiminta lähti verkkaisesti liikkeelle sotien jälkeen. Maan jälleenrakentaminen ja oman toimeentulon turvaaminen oli keskeinen huolen aihe.

Kansallisseuran tehtävä oli toimia vaaliorganisaationa ja ehdokkaitten kalastajana. Revanssihenkinen äärivasemmisto pelottelupolitiikallaan pani arastamaan oikeistolaista järjestötoimintaa.

SODAN JÄLKEEN JA 50- LUVULLA maalaisliitto toipui kokoomusta nopeammin poliittiseksi vaikuttajaksi Nurmossa, vaikka voimasuhteet valtuustossa olivat lähes tasan. Varsinkin vuosikymmenen lopussa maalaisliitolla oli hallussaan sekä valtuuston että hallituksen puheenjohtajuudet. Sama ylivoima näkyi muissakin kunnallisissa lautakunnissa, vaikka kannatus ei olisi sitä edellyttänytkään Tämä alistaminen aiheutti purkautuman, joka tapahtui v. 1964 kunnallisvaalien jälkeen.

60-LUVULLA kansallisseuran toiminta tehostui. Maanviljelijä Arvi Kimpimäki oli ollut mukana Vaasan läänin kokoomuksen nuorisotoiminnassa. Lisäksi hän edusti Nurmon kansallisseuraa piirivaltuustossa. Hänen vaikutuksensa järjestötoiminnan aktivoijana oli merkittävä. Kansallisseuran toimintaan vaikutti ratkaisevasti myös Pentti Mäki-Hakolan valinta v. 1966 vaaleissa kansanedustajaksi. Kokoomuksen käytännön työhön osallistui paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet kokoomuksen jäseniä, mutta joista tuli kokoomuksen äänestäjiä.

70- LUKU oli poliittisesti kiihottavaa aikaa. Kokoomus oli valtakunnan tasolla sysätty pysyvästi oppositioon. Kansanrintaman vyörytys säteili myös kuntatasolle. Niinpä kokoomusta vastaan muodostui oma nurmolainen kansanrintama v. 1972 vaalien jälkeen. Kansanedustaja ja valtuuston puheenjohtaja Mäki-Hakola syrjäytettiin valtuuston puheenjohtajan paikalta. Kun lisäksi kokoomuksen johto Holkerin ja Suomisen johdolla patistivat puoluetta Kekkosen taa ensin poikkeuslailla 1973 ja vielä suureen vaaliliittoon 1979, oli muidenkin kuin nurmolaisten kokoomuslaisten mitta täynnä. Nurmon kokoomuslaiset olivat koko vuosikymmenen oppositiossa sekä valtakunnan että oman puolueen harjoittamaa politiikkaa kohtaan.

Poliittisesti kiihottava vuosikymmen aktivoi kansallisseuran toimintaa. Valtuuston ryhmäkokoukset tulivat avoimiksi ja niissä oli runsaasti mukana muitakin kuin kunnallispolitiikassa mukana olevia. Kansallisseura alkoi vuodesta 1972 julkaista " RAKENTAVA NURMO"- lehteä ennen kunnallisvaaleja, mutta tarpeen mukaan muulloinkin. Lehti herätti vastustajissa huomiota rapsakkuudellaan. Vastustajat antoivat sille pilkkanimen "KILKAN – KALKAN NURMO". Lehti jatkaa edelleen saman nimisenä, mutta tuntuvasti miedompana.

Nurmolaisten mielestä puolueen äänenkannattaja Vaasa- lehti oli myös liukunut liiaksi virallisen puoluejohdon ja "nöyristelijöitten" syliin. Kun yleisönosastokannanotot ja muut viestit eivät muuttaneet lehden linjaa, koottiin 70- ja 80- luvun vaihteessa pääasiassa nurmolainen lähetystö Vaasa- lehden pääomistajan, toimitusjohtaja Erkki Ikolan luo, vaatimaan päätoimittaja Jaakko Korjuksen eroa. Lähetystö sai ystävällisen vastaanoton ja hyvät kahvit, mutta päätoimittaja istui ehkä entistä lujemmin tuolillaan. Puolue- ja lehdistötuki sitoi Vaasa- lehden omistajien kädet. Maakunnan kokoomusväki näytti valtiollisissa vaaleissa mielipiteensä kokoomuksen linjasta, virallisen linjan kannattajat eivät menestyneet. Myöhempi historian kirjoitus osoittanee, vaikuttiko Kekkoskauden myötäily lehden lopulliseen luhistumiseen. Hallitukseen se ei kokoomusta vienyt, vaikka sellaista uskoteltiin.

Kuvaavaa poliittiselle ilmapiirille oli yllätyksellisyys. Vaasan läänin kokoomuksen syyskokouksessa Ilmajoella 12. 12. 1976 Mäki-Hakolan vankkumattomat kannattajat maakunnasta nostivat hänet istuvan puheenjohtajan Reijo Taittosen vastaehdokkaaksi. Etukäteen ei asiaa oltu mitenkään valmisteltu. Esitys (esittäjää ei ole pöytäkirjaan merkitty) tuli myös nurmolaisille kokousedustajille Pertti Isonokarille ja Kustaa Raskulle täytenä yllätyksenä. Myöskään Mäki-Hakola ei ollut kiinnostunut puheenjohtajuudesta. Hän ei voinut kuitenkaan kieltäytyä. Vaalissa Taittonen sai 73 ja Mäki-Hakola 71 ääntä.

Nurmon edustajat saivat silloin ja sen jälkeenkin syyt niskaansa, että he olivat munineet vaalin, kun heillä ei ollut kokouksessa äänioikeutta. Protestina kekkoslaisuutta kohtaan kokoomus oli jättänyt jäsenmaksunsa piirille maksamatta, samoin Nurmon kokoomuksen nuoret puolueelle, joten heidän kaksi ääntään jäi käyttämättä. Nurmon naisilla oli kaksi ääntä, mutta vain toista kokouksessa käytettiin. Mikäli kotirintama olisi pitänyt, olisi Mäki- Hakola voittanut äänin 76-73. Enemmän vaalin tulos on ollut pistimenä muiden kuin nurmolaisten lihassa, sillä Mäki-Hakolalla ei ollut mitään hinkua piirin puheenjohtajaksi.

Puolueen puheenjohtaja Ilkka Suominen oli juhlapuhujana kokoomuksen 60- vuotisjuhlassa. Puheenjohtajan kynkässä Nurmon ensimmäinen naisvaltuutettu Lempi Yli- Jaskari. Historiallisessa kuvassa myös kansanedustajat Saarikoski (nurmolaissyntyinen) ja Mäki-Hakola sekä Sandelinin pariskunta.

Vaikka 70- luku oli poliittisesti ristiriitaista aikaa, Nurmon kokoomus oli kaikissa päätöksissään täysin yksimielinen. Noudatettu politiikka sai myös äänestäjien luottamuksen. Siitä on osoituksena 1976 kunnallisvaalien tulos, jossa kokoomuksen kannatus oli yli 34 %, mikä valtakunnallisesti ylti pronssi tilaan.

80-LUKU ja varsinkin sen loppu oli kokoomuspolitiikan seestymisen aikaa. On merkillepantavaa, että presidentin vaihdos vaikutti vapauttavasi ilmapiiriin Vaikka valtakunnan politiikassa ei välittömästi Koiviston kauden alettua tapahtunutkaan muutosta, jako vuohiin ja lampaisiin kokoomuksessakin päättyi.

Nurmon kokoomuskin maksoi osittain anteeksi saamansa velat puolueelle ja tuli takaisin äänivaltaisten joukkoon. Kansallisseura keskittyi jäsenistön ja kunnallisten luottamushenkilöitten kouluttamiseen. Koulutustilaisuuksiin osallistui parhaimmillaan lähes 50 henkilöä.

Kansallisseura järjesti vaalien edellä ja talousarvion yhteydessä keskustelu- ja informaatiotilaisuuksia kyläkunnittain.

Kansallisseuran tehtäväksi tuli myös kirkollisvaalien ehdokkaiden etsiminen ja vaalikauden alun työn käynnistäminen. Kirkollisvaaleissakin kokoomus on ollut niukasti niskan päällä keskustaan nähden. Kirkkovaltuuston puheenjohtajuutta ovat kirkkolain uudistuksen jälkeen johtaneet: Herman Saari, Vilho Rasku ja Pekka Marttala

Nurmon kansallisseuran nimi muutettiin valtakunnallista esimerkkiä noudattaen Nurmon Kokoomukseksi 26.2. 1986.

Kunnallispolitiikassa vuosikymmen oli yhteisen ja yksituumaisen rakentamisen aikaa.

Rakentava Nurmokin sai ilmestyä ilman jälkikirjoituksia, taisi pilkkanimikin jo unohtua. Rauhanomaisesta rinnakkainelosta johtuen jäsenistön kiinnostus osoitti lopahtamisen merkkejä vuosikymmenen loppua kohti. Kunnanvaltuuston ryhmäkokoukset eivät herättäneet enää merkittävää mielenkiintoa.

90-LUVUN alussa Nurmon Kokoomuksen naisten toiminta lopetettiin ja järjestö sulautui ukko-kokoomukseen. Samaan aikaan Hyllykalliolla heräsi ajatus oman seuran perustamiseen. Seura aloitti toimintansa 1990 alusta.

Koska kunnan alueelle oli perustettu toinenkin kokoomuksen perusjärjestö , oli paikallaan perustaa yhteinen katto-organisaatio lähinnä vaalien valmisteluja varten. Kokoomuksen kunnallisjärjestö on toiminut vain hallitusten yhteisten kokousten järjestäjänä vaaleihin liittyvissä asioissa.

Kokoomuksen 70- vuotisjuhlaa vietettiin vuoden viiveellä vasta 17.11. 1991. Juhlapuhujana oli Pohjalaisen päätoimittaja Jaakko Elenius. Kokoomus juhli koko viikon erilaisilla tapahtumilla jokaisessa kylässä. Lähinnä seuran puheenjohtajan Pertti Mäki-Hakolan ansiosta toiminta virkistyi uudelleen pienen notkahduksen jälkeen. Pertti oli vakavasti ehdolla piirin puheenjohtajaksi Kauhavalla syyskokouksessa 1993. Niemiaron jälkeen paikka oli vapaassa valinnassa. Neljän ehdokkaan joukossa Pertti saavutti kunniakkaan toisen sijan. Puheenjohtajaksi valittiin tuleva kansanedustaja Petri Salo.

Ensimmäiset Euroopan Unionin edustajien vaalit pidettiin v.1997. Pohjanmaan kokoomuksen edustajaehdokkaaksi valittiin teologian tohtori Ossi Haaramäki. Hän kävi hyvän vaalikampanjan, mutta Pohjanmaan villinnyt Virrankoski- huuma tarttui moneen kokoomuslaiseenkin, eikä Haaramäki tullut valituksi. Hyvä ja rohkea yritys kuitenkin. EU- vaaleissa näkyi laittamattomasti se merkitys, mikä Ilkka- lehdellä on maakunnan politiikan muovaajana.

Kokoomuksen toimintaa piristi vuosikymmenen puolivälissä eduskuntavaalit. Vuodesta 1966 valtiopäivillä istunut Pentti Mäki-Hakola ei asettunut enää v. 1995 vaaleissa ehdolle. Jäsenäänestyksessä erinomaisesti menestynyt poika Pertti jäi harmittavan vähän eduskuntapaikasta. Hyvä menestys loi pohjan v.1999 eduskuntavaaleille, joissa Pertti Mäki- Hakola valittiin – teit isäin astumaan.

90- luvulla Nurmon kokoomuksen toiminta elpyi verrattuna edellisen vuosikymmenen lopun toimintaan. Johtokunta nuortui ja se sisäisti järjestötoiminnan merkityksen paremmin kuin aikaisemmin. Mitään suuria massoja ei hyvistä yrityksistä huolimatta ole saatu liikkeelle. Politiikan arvostus jatkaa hiipumistaan.

Nurmon Kansallisseuran ja Kokoomuksen...

...puheenjohtajat sodan jälkeen
Heikki Siltala
Niilo Kivelä
Pauli Tuomikoski
Arvi Kimpimäki
Herman Saari
Juho Talvitie
Kustaa Rasku
Pertti Isonokari
Pekka Marttala
Pertti Mäki-Hakola
Heikki Rasku
Leena Latikka

...sihteerit sodan jälkeen
Jussi Yli-Penttilä (vanh.)
Lempi Yli-Jaskari
Pauli Tuomikoski
Kustaa Rasku
Yrjö Yrjö-Koskinen
Ritva Giers
Pekka Marttala
Kauko Tuominen
Pertti Mäki-Hakola
Leena Koskela
Leena Latikka
Kaija Toppari

Vuoden 2001 hallitukseen ovat kuuluneet: pj. Leena Latikka, siht. Kaija Toppari, Hannu Kangas, Heikki Keskinen, Mikko Kuoppala, Irmeli Mäki- Hakola, Raimo Mäki- Jaskari, Jari Mäki- Teppo, Kaisu Niemi, Heikki Rasku Jaakko Ristimäki, Heikki Siltala ja Heikki Vehkaoja.

Vaasan läänin ja Pohjanmaan kokoomuksen piirivaltuustoon ovat pisimpään kuuluneet Inkeri Myllymäki ja Pertti Mäki- Hakola. Valtiopäiväneuvos Pentti Mäki- Hakola kutsuttiin kokoomuksen kunniajäseneksi Tampereen puoluekokouksessa.

Lukuisat kokoomuksen jäsenet ovat saaneet toiminnastaan tunnustukseksi ansiomerkkejä. Puolueen kultaisella ansiomerkillä on muistettu Pekka Marttalaa, Kustaa Raskua ja Liisa Vehkaojaa.

Kokoomus keskeinen kuntapuolue

Ensimmäiset kunnallisvaalit v. 1918 osoittivat, että kokoomuksen kannatus oli vahva. Ensimmäiseen valtuustoon puolue sai 12 paikkaa, maalaisliitto 9 paikkaa, vasemmisto jäi ilman edustusta. Äänestysprosentti oli niin alhainen kuin 18,1 %.

Koko sotia edeltäneen ajan kokoomus oli niukasti niskan päällä maalaisliittoon nähden. Tilastollista herruutta häiritsi jonkin verran IKL, joka vaaliliitossa kokoomuksen kanssa sai vuoden 1936 vaaleissa 5 paikkaa, kokoomuksen jäädessä 3 paikkaan. (Aarre Läntisen Nurmon Historia II on tilasto paikkajakautumasta vuoteen 1945.)

Kuten edellä on mainittu poliittinen toiminta oli sopuisaa. Kokoomus ja maalaisliitto jakoivat keskeiset luottamuspaikat. Merkillepantavaa on, että valtuuston puheenjohtaja oli yhtä vaalikautta lukuun ottamatta kokoomuksella.

Nurmossa kerrotaan juttua, että ennen sotia käydyt kunnallisvaalit eivät muuttaneet muuta kuin postipojan jakoreitin suunnan. Jos kunnallislautakunnan (nyk. hallitus) puheenjohtaja oli Hemmingistä, posti vietiin ensin sinne ja vasta sitten Martikkalaan, jos puheenjohtaja oli Martikkalasta oli suunta päinvastainen. Kunnan luottamusmiesjohto ennen sotia tuli Hemmingin äänestysalueelta.

SODAN JÄLKEEN kunnan väkiluku laski vuosittain, ollen alimmillaan v. 1960 (4462 asukasta). Maalaisliitto miehitti kunnan keskeiset luottamuspaikat, vaikka sen poliittinen voima ei sitä edellyttänytkään.

Poliittinen johto ei kyennyt kääntämään väestökasvua nousuun, koska teollisia työpaikkoja ei kuntaan luotu. Puskaradio on sinnikkäästi viestinyt, että Tiklas olisi aikanaan sijoittunut Nurmoon, mutta päättäjät eivät halunneet kuntalaisten rauhan häiriintyvän.

Politiikan ulkopuolelta alkoi syntyä paineita 60- luvun alussa Nurmon kehittämiseksi. Paineet alkoivat purkaantua silloisen pankinjohtajan Olavi Mäenpään toiminnan vaikutuksesta. Hän toimi keskeisenä taustavaikuttajana ensin v. 1964 kunnallisvaaleissa ja heti perään 1966 eduskuntavaaleissa. Hän valitsi pilotikseen DI Pentti Mäki-Hakolan (maalaisliittolaisesta taustasta huolimatta tai ehkä juuri siksi), jonka kyvyt hän oli testannut Säästöpankin isännistössä ja Kirkkovaltuustossa. Vuoden 1964 kunnallisvaaleissa tulivat valituiksi uusina valtuutettuina myös Kustaa Rasku ja Raili Sandelin, joka oli ollut jo aikaisemmin 1956-1961 valtuustossa.

SINIPUNA syntyi 1965 valtuustossa. Paitsi kokoomuksessa myös vasemmistossa oltiin tyytymättömiä harjoitettuun politiikkaan. Ennen valtuuston kokousta oli vasemmistosta viestitetty, että he ovat valmiit tukemaan Mäki-Hakolaa puheenjohtajaksi, mutta esitys pitää tulla kokoomuksesta. Ryhmäkokouksessa sovittiin, että esityksen tekee veteraanivaltuutettu Mikko Ritari. Mikko oli kuitenkin hoitanut niin kauan yhteisiä asioita valtuuston puheenjohtajan Eino Luukon kanssa , että hän ennen valtuustokokousta ilmoitti ryhmälle, että hän ei esitystä tee.

Näytti siltä, että maalaisliiton varjo lepäsi raskaana valtuutettujen yllä. Kukaan ei ollut valmis tekemään vastaehdotusta 16 vuotta valtuustoa johtaneelle Eino Luukolle. Kun kokoomuksen kokeneet valtuutetut yksi toisensa jälkeen olivat kieltäytyneet, katsoi Kustaa Rasku velvollisuudeksi tehtyä sopimusta kohtaan esittää Mäki-Hakolaa. Vaikka olin pesäpallokentällä tottunut tiukkoihin tilanteisiin, täytyy tunnustaa, että tätä "syöttöä" antaessa käsi ja vähän äänikin tärisi, vaikka esitys sisälsi vain kolme sanaa.

Mäki-Hakola valittiin puheenjohtajaksi äänin 13- 8. Mäki-Hakola sai 7 kokoomuksen, 4 sos. dem.:ien ja 2 kommunistien ääntä. Omaa osuuttani vaalissa pidän 40 vuotta kestäneen kunnallisurani kauaskantoisimpana.

Vaalilla oli käänteentekevä vaikutus Nurmon kehitykseen. Valtuusto käynnisti heti asemanseudun kaavoituksen ja ensimmäiset kerrostalot nousivat keskustaan. Hyllykalliolta ostettiin ja kaavoitettiin yli kymmenen hehtaaria maata tiettömän taipaleen takaa. Väkiluku kääntyi ripeään nousuun, jota on jatkunut lähes 200 asukkaan vuosivauhdilla ja jatkuu edelleen.

KANSANRINTAMAAN v. 1973 kokoomuslaisten nokkamiesten, Mäki-Hakolan ja Viljo Latikan (hall.pj.) johdolla oli kunnan kehitys käännetty kasvu-uralle, olipa satsattu pitkälle tulevaisuuteenkin. Yksi merkittävimmistä päätöksistä oli kilpailun voitto Itikan sijoituskilpailussa.

Ennen v. 1972 kunnallisvaaleja alkoi näkyä merkkejä, että menestyksen saaliinjaolle oli tulemassa muitakin jakajia. Vuoden 1968 vaaleissa oli valtuustoon tullut sekä maalaisliittoon että demareihin uutta verta. Myös valtakunnan politiikassa oli syntynyt kansanrintama hallitus, joten senkin vaikutus alkoi näkyä Nurmon kunnallispolitiikassa.

Kokoomuksen voimakaksikkoa Mäki-Hakola – Latikka alettiin syyttää itsevaltiaista otteista. Varsinkin Mäki-Hakolaa oli helppo syyllistää, kun hän samaan aikaan oli kokoomuksessa joutunut mielipiteineen vastatuuleen.

Voimistunut vasemmisto, tuoreen voiman Juhani Hyvösen johdolla käänsi peukalon alas Mäki-Hakolalle. Näin vuoden 1973 järjestäytymiskokouksessa Mäki-Hakola syöstiin vallasta ja tilalle valittiin maalaisliiton tuore voima Jussi A. Martikkala.

Kokoomukselle tarjottiin kunnanhallituksen puheenjohtajan paikkaa, mutta se ei kelvannut. Hallitusta 12 vuotta ansiokkaasti johtanut Viljo Latikka kieltäytyi solidaarisuudesta Mäki-Hakolaa kohtaan.

TAKAISIN SINIPUNAAN Vaalikausi 1973- 76 oli ristiriitainen. Kokoomus veti vaihtoehtoista politiikkaa, koska kunnallishallinto ei tunne oppositiota. Kansanrintama epäonnistui varsinkin talouden hoidossa. Veroäyri nousi 2 penniä vaalikauden aikana. Valtuuston jäsenmäärä nousi 27:ään, väestölisäyksen johdosta. Kokoomus saavutti vaalivoiton. Se sai valtuustoon 11 val-tuutettua keskustan 9 vastaan.

Vaalitappion kokenut vasemmisto ei antanut enää tukeaan keskustalle ja näin Mäki-Hakola valittiin uudelleen valtuuston johtoon. Kunnanhallituksen puheenjohtajaksi valittiin Jussi A. Martikkala.

Vuodesta 1977 lähtien on kuntaa rakennettu lähes yksimielisillä päätöksillä. Tärkeissä asioissa on aina löytynyt yksituumaisuus, vaikka toisinkin olisi voinut olla, olihan valtuustossa yhteen aikaan kolme kansanedustajaa: Mäki-Hakola, Vihriälä ja Fred. Valtuuston puheenjohtajan nuija on ollut kokoomuksella, ja keskusta on johtanut hallitusta. Tasapainottavana tekijänä on ollut vasemmiston noteeraaminen jopa yli painoarvonsa.

Uhkat ulkoa

Seinäjoen ja Nurmon yhteistyötoimikunta on tehnyt tuloksellista työtä vuodesta 1975 lähtien. Toimikunnan kokouksessa 24.9.1986 kaupunginjohtaja Matti Nuolivirta esitti tulevaa yhteistoimintaa silmällä pitäen tutkimuksen suorittamista yhteistoiminnan eduista ja haitoista. Tutkimustyötä johti professori Paavo Hoikka. Jossakin vaiheessa johtavista virkamiehistä koottu työryhmä alkoi tehdä kuntaliitosselvitystä, mikä alun perin ei ollut tarkoitus.

Tutkimuksen suorittamisesta käytiin kiivas keskustelu kunnan sisällä ja myös lehdistössä. Kokoomuksen ja keskustan keskeiset luottamushenkilöt eivät alkuunkaan hyväksyneet tutkimuksen syntyä ja sisältöä. Keskustapuolue halusi kuntaliitoksesta kansanäänestystä. Kokoomus olisi pannut koko tutkimuksen ö- mappiin, mutta taipui enemmistön edessä kuntalaisten kuulemiseen.

Ennen kansanäänestystä kokoomus järjesti informaatio tilaisuuksia kaikissa kylissä. Kokouksissa oli paljon kuulijoita ja keskustelu kävi vilkkaasti. Lehdistö oli selvästi kuntaliitoksen puolesta, varsinkin paikallislehti Etelä-Pohjanmaa suoritti lähes aivopesua. Kansanäänestys suoritettiin 26.4. 1992 . Lopputulos oli kuntaliitoksen kannattajille murskaava: 25,5% puolesta, 71,6 % vastaan.

Uusi ja entistä kovempi myrsky oli jo nurkan takana. Ylistarolaisen Markku Haapalan aloitteesta esitettiin syksyllä 2000 tutkimusta yhteistyön eduista ja haitoista Seinäjoen, Ilmajoen, Nurmon ja Peräseinäjoen kesken. Itsellinen Ilmajoki vetäytyi heti. Ylistaro lipesi rivistä syyttäen tutkimusta, joka tälläkin kertaa oli kääntynyt kuntaliitos selvitykseksi. Peräseinäjoki oli alusta lähtien polvillaan. Nurmo joutui tahtomattaan maalitauluksi, jota jokaisella oli oikeus, jopa velvollisuus ampua.

Yllättävää oli, että kunnallista itsemääräämisoikeutta kunnioittava keskustapuolue aloitti rajun hyökkäyksen Nurmoa kohtaan. Ilkan kannanotot pääkirjoituksia ja kolumneja myöten kyseenalaistivat Nurmon olemassaolon. Omaa kuntaansa puolustavia päättäjiä nimitettiin hölmöiksi ja kehityksen jarruiksi. Maakunnallinen teilaus suoritettiin kehittämisseminaarissa Lapualla keväällä 2001. Seminaarista välittyi lehdistön kautta tieto, että maakunnalla ei ole muuta kehitysvisiota kuin Seinäjoen ja Nurmon kuntaliitos. Maakuntahallituksen puheenjohtaja Niemiaro ja Lapuan kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku syyllistivät nurmolaiset päättäjät. Samaan kuoroon liittyi Atrian toimitusjohtaja, joka käytti sanontaa käsittämätöntä hölmöilyä. Yllättävää yritysjohtajalta, jonka johtaman yrityksen menestyksen eteen kyseenalaistetut kunnallishenkilöt ovat parhaansa mukaan toimineet. Paikalla olleet Nurmon kunnanjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja Vihriälä eivät suutansa avanneet. Huonoja ennusmerkkejä.

Nurmon kunnanvaltuuston enemmistö teki ryhdikkään päätöksen, että Alasen tutkimus ei anna aihetta jatkotoimenpiteille. Kokoomuksen valtuustoryhmä oli yhtä valtuutettua lukuun ottamatta kuntaliitos selvitystä vastaan. Kokoomuksen valtuustoryhmän menettely teki kunniaa menneitten sukupolvien päätöksentekijöille.

Valtuustopaikkojen puoluejakautuma vaalikausina 1945-2000

Yli 30 vuotta ovat valtuustossa olleet Mikko Ritari ja Kustaa Rasku, jolle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo v. 1995

Ensimmäinen nurmolainen naisvaltuutettu oli Lempi Yli-Jaskari v. 1946- 56.

Kokoomuslaiset valtuuston puheenjohtajat

KUNNANHALLITUKSEEN ovat sodan jälkeen kuuluneet mm. Aleksi Hemminki, Vihtori Leppilahti, Juho, Ala-Kortesniemi , Mikko Autio, Juho Kangas, Viljo Latikka, Heikki Sairanen, Pertti Isonokari,Väinö Sointula, Kustaa Rasku, Raili Sandelin, Markku Ikola, Eila Ylä-Autio, Pekka Marttala, Ritva Juppo, Pertti Mäki-Hakola, Heikki Rasku, Irma Salomäki ja Liisa Vehkaoja.

Pisimpään kunnanhallituksessa on vaikuttanut Pertti Isonokari 24 vuotta. Raili Sandelin oli Nurmon ensimmäinen naisjäsen kunnanhallituksessa 1977- 1984.

Kokoomuslaiset kunnanhallituksen puheenjohtajat

Kokoomus valtakunnallisena vaikuttajana

Nurmon kokoomuksen statusta on merkittävästi nostanut kolme kansanedustajaa: Mikko Jaskari, Pentti Mäki-Hakola ja Pertti Mäki-Hakola.

Mikko Jaskari valittiin kolmesti kansanedustajaksi Hän edusti v. 1914 Suomalaista puoluetta sekä 1920- 26 Kokoomusta.. Hänen tunnuksenaan v. 1917 vaaleissa oli " Ihmistyö ilman Jumalaa on arvotonta". Hän keräsi runsaasti varsinkin heränneitten ääniä. Hän kuului myös kunnanvaltuustoon toistakymmentä vuotta ja oli Nurmon kokoomuksen perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja.

DI Pentti Mäki-Hakolan rakettimainen nousu kansanedustajaksi 1966 oli ainutkertainen. Politiikan ulkopuolelta hänet oli valittu vuotta aikaisemmin valtuustoon ja heti dramaattisesti valtuuston puheenjohtajaksi. Lähtökohdat vuoden 1966 vaaleihin eivät olleet edes parhaat mahdolliset. Reino Ala-Kulju Seinäjoelta oli istuva kansanedustaja, samoin kuin Niilo Kosola Lapualta. Molempien kannatus oli maakunnassa ja myös Nurmossa vankka. Tähän maaperään oli tuntemattoman ja poliittisesti kokemattoman miehen ruvettava kiilaa lyömään. Kävihän se maanmittarilta.

Kuten aiemmin on todettu, muodostui Mäki-Hakolan tukiryhmä jo kunnallisvaaleissa liike- ja elinkeinoelämän edustajista. Keskeisenä vaikuttajana oli Nurmon Säästöpankin silloinen johtaja Olavi Mäenpää, jolla oli erinomaiset suhteet omaan pitäjään , mutta ennen kaikkea synnyinpitäjäänsä Seinäjokeen. Tukiryhmän ytimen muodostivat lisäksi korjaamopäällikkö Erkki Aalto, isännöitsijä Niilo Kuustie, metsäteknikko Urho Orava, rehtori Kustaa Rasku, mv. Arvi Kimpimäki sekä seinäjokiset Maakuntapainon omistajat Esko ja Hannu Nikula sekä edustaja Pentti Maunula. Arvi Kimpimäki, jolla oli poliittisia kanavia, oli Mäki-Hakolan vaalipäällikkö.

Vaalikampanja oli poikkeuksellinen ja huomiota herättävä. Säästöpankista otettiin laina takaajina kymmenkunta nurmolaista. Mäki-Hakola sai vaalinumerokseen 11.Varsinkin Ala-Kuljun tyyliä, tehdä politiikkaa, moitittiin kentällä pehmoiseksi. Kuka keksi vaalinumeroon erittäin iskevän ja koko Mäki-Hakolan poliittista karriääriä ilmentävän tunnuksen "SUORA KURSSI-SUORAT NUMEROT", ei ole muistikuvaa. Selkäytimeen se kuitenkin meni. Totena kerrotaan:

Seinäjoen seurahuoneelta poistui asiakas ja purki paineitaan hotellin nurkalla. Poliisi sattui paikalle, paheksui tapahtunutta ja kysyi: "Selviääkö isäntä yksin kotiin?" Asiakas ryhdistäytyi ja ristiaskelin edetessään tokaisi- SUORA KURSSI- SUORAT NUMEROT.

Vaalikoneistolla oli käytössä pienlentokone, jonka sinivalkoisessa nauhassa luki, Mäki-Hakola eduskuntaan. Kansa katsoi kummeksuen taivaalle luullen Kauhavan juhannusjuhlia mainostettavan jo talvella. Teksti ei kauas näkynyt, mutta puskaradio pauhasi, että se on Mäki-Hakolan vaalimainos.

Nikulan veljesten Maakuntapainossa painettiin vaalilehti "Maakuntasanomat". Seinäjokisille se oli entuudestaan tuttu ilmaisjakelulehtenä. Lehtiä painettiin tuhansia kappaleita ja jaettiin ovelta ovelle tukiryhmien toimesta. Taas kaiku kuului- Mikä se sellainen Maakuntasanomat on, joka on täynnä Mäki-Hakolan vaalimainoksia. Kahden kymmenen vuoden aikana lehti tuli tutuksi eduskunta- ja valitsijamiesvaalien alla. Tavallinen soitto vaalipäällikölle ennen vaaleja oli- Koska Maakuntasanomat ilmestyy. Maakuntasanomia odotettiin eikä turhaan.

Harvoin, jos koskaan vaalityö on ollut niin innostavaa kuin vuoden 1966 vaaleissa. Vaivannäkö palkittiin runsaalla äänivyöryllä ja edustajapaikalla. Mäki-Hakolan valinta aiheutti Ala-Kuljun edustajatyön lopun.

Vuoden 1970 vaalit oli menestys Mäki-Hakolalle ja Kokoomukselle. Vaaleissa Vennamo saavutti jättimenestyksen. Osittain näistä, osittain muista syistä presidentti Kekkonen hajotti eduskunnan.

Ennen 1972 hajoitusvaaleja tukiryhmässä tapahtui muutoksia. Vetovastuu siirtyi kansallisseuran hallitukselle ja vaalipäälliköksi tuli Kustaa Rasku, joka hoiti Mäki-Hakolan vaalipäällikkyyttä viimeisiin eduskuntavaaleihin 1991 saakka.

Heti hajoitusvaalien jälkeen poliittinen tilanne alkoi kiristyä. Presidentti Kekkonen ilmoitti 18.4. 1972, että hän on valmis jatkamaan , mikäli kansan enemmistö sitä tahtoo, mutta ei suostu enää vaaleihin, vaikka maassa elettiin normaalia rauhan aikaa, alettiin puuhata surullisenkuuluisaa poikkeuslakia, jolla presidentin toimikautta jatkettiin neljällä vuodella. Kokoomus ensin kieltäytyi hyväksymästä jatkoaikaa, mutta taipui kovan painostuksen alla.

Laki hyväksyttiin eduskunnassa 17. 1. 1973 äänin 170- 28. Mäki-Hakola äänesti vastaan ja sai puolueen johdon vihat päälleen yli kymmeneksi vuodeksi.

Puolueen hajoaminen oli veitsen terällä. Samana iltana, kun laki hyväksyttiin, Mäki-Hakola soitti eduskunnasta ja kertoi professori Kullervo Rainion eroavan puolueesta ja joidenkin muiden, kuten Ilaskiven, harkitsevan asiaa. Junnila oli ilmoittanut pysyvänsä puolueessa ellei tule erotetuksi. Tilanne oli niin tulehtunut, että Mäki-Hakola ilmoitti harkitsevansa eroa. Kehotin häntä harkitsemaan yön yli. Kehotin häntä miettimään lähtevätkö hänen äänestäjänsä puolueesta. Esitin hänelle vankan epäilyni, koska tunsin äänestäjäkunnan harkitseviksi, pitkän linjan kokoomuslaisiksi. Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi pysyvänsä ryhmässä ellei tule erotetuksi.

Kokoomuksen nuoret, ns remonttimiehet suorastaan toivoivat, että junnilalaiset ja mäkihakolaliset olisivat puolueesta lähteneet. He käyttivät sanontaa – On ajettava niin lujaa, että sonta räpäjää. (Huom. Matti Kuparin kolumni Pohjalaisessa 17. 11. 2001). Se tarkoitti menemistä vasemmalle niin, että hirvitti.

Professori Kullervo Rainio oli juhlapuhujana hajoitusvaalien alla Nurmon vaalijuhlassa. Istuimme iltaa tilaisuuden jälkeen Mäki-Hakolassa. Keskustelun ytimenä oli huoli isänmaan tilasta. Rainiolla oli näkemys, että puoluejohdolta oli viety aseet taistelussa kommunisteja vastaan. Jälkikäteen keskusteluja arvioiden Rainiolla oli jo silloin ajatus uuden puolueen perustamisesta, jonka hän poikkeuslakiäänestyksen jälkeen toteuttikin yhdessä RKP:n Ehrnrootin kanssa. Mielellään he olisivat nähneet mukana Mäki-Hakolan ja Ilaskiven, jolloin kokoomus olisi saanut tuntuvan vuodon oikeaan kylkeensä. Onneksi näin ei tapahtunut.

Toinen raju törmäys puoluejohdon kanssa tapahtui vielä vuosikymmenen lopulla liittyen sekin epänormaaleihin presidentin vaaleihin. Presidentti Kekkosen taakse muodostettiin hyvissä ajoin ennen v. 1978 vaaleja kaikkien suurten puolueitten koaliittio. Vaaliliittoa ei uskallettu solmia, koska kokoomus ja kommunistit olisivat olleet saman sateenvarjon alla. Kokoomus maaniteltiin mukaan hallituskipeydessään. Mäki-Hakola ei asettunut Kekkosen valitsijamiesehdokkaaksi. Hänen ja monen muun mielestä kokoomuksen suurimpana oppositio puolueena olisi tullut asettaa oma presidenttiehdokas. Vaaleissa kokoomuksen kannatus romahti ja hallituksen avaimet olivat ja pysyivät jo sairaan presidentin ja hänen hovinsa käsissä. Uskollisimmat lakeijat ehdottivat Kekkoselle vielä tämän jälkeenkin jatkoaikaa.

Jännite puoluejohdon ja Mäki-Hakolan välillä näkyi vielä vuoden 1979 kansanedustajain vaalien alla Nurmon Kansallisseuran 60-vuotisjuhlassa. Puheenjohtaja Ilkka Suominen oli niin varautunut, että olisi halunnut pitää puheensa vasta Mäki- Hakolan puheen jälkeen. Järjestäjät pitivät painetusta ohjelmasta kiinni. Juhla sujui sivistyneesti.

Äänestäjät seisoivat tukevasti edustajansa takana. Vaasa- lehden entinen päätoimittaja Ilmari Laukkonen kirjoitti v. 1981 ilmestyneessä Mäki-Hakolan " Hiivistelemättä" -kirjan esipuheessa.- Lähinnä puolueen virallista linjaa lähellä olevien taholta lähetettiin Vaasa- lehden julkaistavaksi usein sapekkaitakin kirjoituksia, joihin Mäki-Hakola ei yleensä vastannut, mutta kannattajat sen tekivät. Niin uskollista tukimiesverkkoa kuin Mäki- Hakolalla oli, saa hakea.

Kokoomuksen puoluekokouksen edellä 2.6. 1979 Mäki-Hakola peilaa yhteiskuntaa Lakeuksien Lukko- näytelmän, Ilkka- oopperan ja Viimeiset Kiusaukset oopperan valossa :"Henkinen liike nousee, kun aika on siihen kypsä. Aate etenee, kun kansa sen hyväksyy. Vapauden vaatimus kasvaa uusien ajatusten myötä. Taitajat tuntoja ensin tulkitsevat". Mäki-Hakola oli aikansa tuntojen tulkki. Hänen toimintalinjansa peruspilarit olivat: länsimainen demokratia, kristilliselle pohjalle perustuva henkinen perinne, omistusoikeus ja yrittäjyys.

Presidentin vaihdoksen myötä ilmapiiri vapautui. Alkoi kokoomuksenkin eheytymisen aika. Vuoden 1987 voitollisten vaalien jälkeen miespolven kestänyt oppositiotaival päättyi ja muodostettiin Holkerin sinipuna hallitus.

Holkeri onnittelemassa 60- vuotiasta luottomiestään

Monet epäilivät, mm. Ilmari Laukkonen, että Mäki-Hakolan oppositiopolitiikka jatkuu, vaikka kokoomus on hallituksessa. Väärässä olivat epäilijät. Hallitus sai hänestä vankan tukijan. Tunnustus tuli korkeimmalta mahdolliselta taholta., kun pääministeri saapui v 1989 onnittelemaan luottomiestään 60- vuotis päivänä. Jonkinlaisena anteeksipyyntönä remonttimiesten taholta voidaan pitää ministeri Ilkka Kanervan vierailua juhlapuhujana Mäki-Hakolan viimeisessä vaalijuhlassa 1991. Ympyrä oli sulkeutunut.

Mäki-Hakolan inhimillisesti katsoen liian aikainen kuolema 20. 9. 1996 kosketti. Siunaustilaisuudessa piispa Laulaja luonnehti hänen luonnettaan ja työtään Lakeutta halkovaan valtatiehen. Tie on tuttu ja turvallinen, tietää mistä se alkaa ja näkee, mihin se vie. Arkisesti SUORA KURSSI, SUORAT NUMEROT. Nurmon ja maakunnan miehistä muodostettu seppelkuja symboloi myös tuota tietä. Hautajaistilaisuudessa puhui myös valtioneuvos Holkeri lämpimästi pitkäaikaisen eduskuntaveljensä ja ystävänsä muistolle.

Myöhempi historian kirjoitus tulee tekemään selkoa Mäki-Hakolan työn tuloksista. Olen halunnut kirjata muistiin niitä solmukohtia, joiden kanssa hän joutui kamppailemaan. Kolmen vuosikymmenen ajan sain toimia myös jonkinlaisena varaventtiilinä.

Isä Pentin työtä jatkamaan valittiin vuonna 1999 Pertti Mäki-Hakola.Työ on alussa, joten arvioinnin aika lienee 100- vuotis historiikissa.

Saatesanat uudelle vuosituhannelle

Koko itsenäisyytemme olemassa olon ajan on Nurmon kokoomus pyrkinyt tekemään työtä oman kotiseutunsa, maakunnan ja isänmaamme parhaaksi. Kotikunnassa näemme työn jäljet parhaiten. "Kiitos sisukkaasta työstä isien" ja kiitos tämän polven uurastajille.

Synnyinmaamme aamun koitossa Kansallinen Kokoomuspuolue otti ohjelmansa periaatteeksi seuraavaa:

"Kansallinen Kokoomuspuolue pitää kaiken toimintansa ylimpänä ohjeena suomalaisen kansallishengen ja isänmaallisen yhteistunnon kohottamista sekä pyrkimystä valtion ja yhteiskunnan lujittamiseen.

Puolue tahtoo säilyttää sen, mitä kansamme on aikaisemmilta sukupolvilta arvokasta perinyt, niin kuin kansan uskonnon, tervehenkisen perhe- elämän, elinvoimaisen talonpoikaisviljelyksen ja säästäväisyyden.

Oikeusjärjestystä on voimakkaasti suojeltava. Valtion ja yhteiskuntavastaista yllytystä on vastustettava sekä vakaumuksen että lain keinoin.

Maan varallisuutta ja taloudellista itsenäisyyttä on kaikin keinoin edistettävä. Yritteliäisyyttä on kannustettava , kaikkea hyödyllistä työtä, niin henkistä kuin ruumiillista, on tuettava.

Tarmokkaasti on tehtävä sellaista uudistustyötä, joka kohottaa vähäväkisiä kansankerroksia."

Siinä oli sanoma, joka tänään on yhtä tuore ja ajankohtainen kuin 80 vuotta sitten. Siinä on linjaviitat myös Nurmon Kokoomukselle uudelle vuosituhannelle siirryttäessä.

Nurmossa 20.11.2001
Kustaa Rasku (23.5.1934 - 9.10.2010)
Kunnallisneuvos

Lähteet:
Nurmon Historia II
Nurmoo kirja
Nurmon kokoomuksen arkisto